NUKKEKOTIMAAILMA

NUKKEKOTIMAAILMA

Ensi kosketukseni nukkekoteihin tuli konkreettisesti, kun lähdin remontoimaan lapsilleni heidän isoisänsä tekemää nukkekotia. Maalasin sen ja tehtiin verhot. Tein myös Suuren Käsityölehden innoittamana sinne olohuoneen kalusteet: sohvan, kaksi nojatuolia ja sohvapöydän. Lisäksi tuonne nukkekotiin laitettiin omat, lapsena saamani keittiön punaiset pirttikalusteet. Näillä lapset leikkivät monet vuodet ja nyt vuosien kuluessa on pirttikalusteet palautuneet takaisin minulle.


Olen tietoisesti väistellyt nukkekoti - ja miniatyyrimaailman kohtaamista ja aloittamista, koska tiedän että ketä leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön. Eli olen siinä mukana täysillä ja se vie mukanaan. Kun olin aktiivisesti työelämässä , ei oikein voimia riittänyt ko. toimiin,  mutta nyt on tullut aikaa ja tahtoa toteuttaa tuo haave,

Kiitos kuuluu tyttärelleni A:lle jonka kanssa vietimme askasrtelupäivän syksyllä  ja hänen kautta tutustuin Fimo-massaan ja sen työstämiseen.Minulle tuo massa oli aivan uusi tuote ja olin hieman ymmälläni mitä tekisin? Lehtiä selaillessa löysin Ihana -lehdestä sitruunakakun ohjeen ja sen toteutuin.

Kakkuun kuuluu kaksi irtopalaa, ne on nyt tästä kuvasta poissa mutta kun kuvaan uudelleen, lisään ne tähän. Mielestäni tämä onnistui mukavasti, joten jatkoin tämän fimo-massa parissa myöhemmin.

Vuonna 2025

Miten on tähän tultu?

Olen aloitellut tuolla 2014 tämän blogin tekemisen ja sitten se on jäänyt. 

Syynä ovat olleet mm.  työkiireet, eli ne veivät mukanaan. Työpaikka vaihtui, aikaa verotti uuden työpaikan ja työyhteisön toimintoihin tutustuminen ja opettelu sekä sisältöjen rakentaminen.

Tuosta muutosvaiheesta tulee nyt helmikuussa 2025 10 vuotta ja tuohon ajanjaksoon kyllä mahtuu paljon. 

Kaksi rintasyöpää, työn hektisyys ja osaamisen ajantasalle vieminen on vaatinut veronsa. 

Nukkisharrastus on jatkunut kyllä vierellä, ei ehkä niin intensiivisenä kuin olisin halunnut. Mökilläkin on tapahtunut vaikka mitä lisärakentamista, neulomista on tullut jatkettua ja tietysti sitä oman perheen  elämää. Lastenlasten määrä on tällä hetkellä seitsemän ja tuossa 2015 jälkeen on tullut kolmen koplan kanssa seikkailtua monessa paikassa. Nuorimmat ovat syntyneet 2019 jälkeen, monta ihanaa kaveria tullut elämään mukaan. 

Valitettavasti 2017 sairastuin ensimmäiseen rintasyöpään ja kaikki muuttui.

Palauduin tuon jälkeen vielä työelämään viideksi vuodeksi. mutta sitten taas elämääni astui 2023 uusi rintasyöpä.

Nyt olen jäänyt eläkkeelle 2024 ja hoitojen yhteydessä yrittänyt saada itseni toimintakykyiseksi ja onhan tässä jotain tullut tehtyäkin.

Päivitän niitä tänne pikkuhiljaa. 

Alla olevat sanat ja kuvaukset ovat kyllä tärkeitä ja onneksi siinä hetkessä hieman ehdin toteuttaa noita omia haaveitani ja toiveitani. Nyt tietysti eläkkeellä on siihen mahdollisuudet, mutta sairaudet ja niiden rankat hoidot ovat muuttaneet mahdollisuuksi hyvinkin radikaalisesti.

Mutta näillä on mentävä eteenpäin ja katsotaan mihin se riittää.

PAREMPAA UUTTA VUOTTA 2025 !

Elämän sisällön ja oman onnellisuuden saavuttamiseksi on oivallettava mikä on olennaista, jotta voi olla oma itsensä.
Minulla olennaisuuden oivallus vei  aikaa 55 vuotta ja siihen on sisältynyt paljon elämänkokemuksia, mullistavia, ihania, surullisia ja uuvuttavia. Kaikkia löytyy ja ne ovat opettaneet kaikenlaista.

Nyt koen, että on tullut MINUN itseni oma aika ja voin toteuttaa kaikkia mielitekojani tekemisen kautta: käsitöitä, minimaailmaa, remontointia ja muuten vaan näpertelyä.

Tämä on jatkokertomus elämästäni näpertelyn avulla kuvin ja ajatuksin, olennaisen oivaltamisen kautta saavutettua.


OIKEIN HYVÄÄ JA KOKEMUSRIKASTA UUTTA VUOTTA 2015 !