Käväisin mökillä viime viikolla ja jännitin, kuinka paljon siellä on lunta. No olihan sitä, noin 35 cm ja lumitöitä oli paljon. Tiedossa oli aika urakka, jotta sain tien puhtaaksi, pihalle tilan autolle ja polkuja sekä mökkiin että vajaan.
Sattumalta oli onnetar mukanani, koska kun pääsin paikanpäälle, minulla kävi hyvä tuuri. Olin juuri pysäyttänyt autoni keskelle tietä, kaivanut lapion autosta ja iskenyt lapion hankeen, kun kuulin, että metsätietä lähestyy traktori. Onneksi mutka oli sen verran kaukana autostani, että kuljettaja sai traktorinsa pysähtymään, ennenkuin törmäsi autooni.
Kuljettaja oli paikkakuntalainen, vastasi tien talvikunnossa pidosta. Hän tietysti uteli ketä olen ja olenko mökille menossa, heh heh, kun näki missä kunnossa mökkitieni oli. Siinä oli kuulemma asunut joskun Helga, ja hän aprikoi, olisinko hänen tytär. Helga oli paikkakunnan postinjakaja, joka hoiti polkupyörällä jakohommat. Seuraavana hän kyseli, onko nuo kaatuneet puut minun metsästäni, ja kerroin, että asia on jo hoidossa. Metsurit on tilattu hoitamaan metsä puhtaaksi.
No minä uskalsin kysyä, josko hän voisi hieman tökätä siitä tienhaarasta lumia pois, jotta saisin edes autoni pois ajotieltä. Hän teki työtä käskettyä , lumilinko oli traktorin perässä, joten sain hieman apua savottaani. Olin tosi tyytyväinen ja saatoin aloittaa päivän kuntoilutuokion:). Se kesti kolme tuntia!
Onnekseni on myös laskettava se, että lumi oli "kevyttä" pakkaslunta. Se hieman lohdutti, mutta kyllä sekin alkoi ajan mittaan painaa. Pikkuhiljaa edetessäni tietä pitkin kohti mökki, tuli esille ihanaa idylliä. Koskematonta hankea ja lumi oli tehnyt omia taideteoksia.
Kun sain väylän avattua mökin rappusille asti, oli pakko pitää taukoa. Onneksi ei ollut mitään kiirettä, tapaaminen oli sovittu vasta iltapäiväksi, joten oli koko päivä aikaa luoda väylää auki.
Iltapäivällä, kun olin saanut väylät auki ja punnerrettua kaapit irti seinästä, tuli aurinko esille hieman utuisen pilven takaa. Heti muuttui ympäristö kirkkaammaksi ja esille tuli luonnon kauneus valkoisessa lumessa, ilman muita elonmerkkejä. Ihana hiljaisuus lepäsi ilmassa.
Kaapit saatiin vaihdettua ja ilta oli jo pitkällä. Tuvassa kun ei ole sähkövaloa, oli turha kuvata uutta , vanhaa kaappia , mutta palaan siihen myöhemmin.